Viikko laskettuun aikaan

Täällä odottaminen jatkuu ja laskettuun aikaan on jäljellä vielä reilu viikko, täytyy kyllä myöntää, että äitiysloman alettua aika on selkeästi hidastunut ja vauvaa odottaa jo ihan tosissaan saapuvaksi, ei sitä turhaan sanota, että odottavan aika on pitkää 😀 Yleisin kysymys, jonka olen saanut on “jännittääkö synnytys jo?” ja vastaus kysymykseen on, ettei juurikaan jännitä, päällimmäisenä on mielessä, että kunhan kaikki menisi lopulta hyvin niin muulla ei ole merkitystä. Itsellä jännittämättömyyteen vaikuttaa varmasti työtausta, josta kerron hieman seuraavaksi. Eli olen tosiaan koulutukseltani sairaanhoitaja ja työurani hoitajan hommissa tein päivystävän leikkausosaston anestesiahoitajana, työuraa kyseisessä yksikössä kertyi reilu yhdeksän vuotta, jonka aikana pääsin osallistumaan mm. lukuisiin sektioihin, luulen siis tietäväni varsin hyvin mitä tuleman pitää jos sektioon päädytään (omalla kohdallani tämä voisi tarkoittaa sitä, että synnytys ei ole edennyt tai vauvalla ei ole kaikki hyvin). Voisi ajatella, että tieto lisää tuskaa, mutta koen, että työkokemuksen myötä olen pystynyt varsin hyvin henkisesti varautumaan erilaisiin tilanteisiin, joita on mahdollista kohdata synnytyksen aikana.  

Hoitajantyön ohella aloitin puolitoista vuotta sitten tradenomiopinnot, joita olen suorittanut myös tässä äitiysloman aikana, viimeinen tentti tältä syksyltä tuli tehtyä viime viikolla, joten nyt voin rauhoittua täysin vauvakuplaan. Anestesiahoitajan työssä lopetin huhtikuussa kun onnekseni löysin työn, joka on täydellinen sekoitus vanhaa ja uutta, aloitin siis työskentelyn tuotespesialistin tehtävässä OneMedilla. Tässä työssä yhdistyy loistavasti myyntityö sekä tietämys, jota olen saanut anestesiahoitajana, sillä asiakkaina on Suomen leikkausosastot. 

Neuvolakäyntejä on tässä raskauden lopussa viikon välein, jossa katsotaan, että vauvalla ja äidillä on kaikki kunnossa. Vauva liikkuu säännöllisesti päivittäin ja tässä kohtaa liikkeitä on vaikeaa olla enää huomaamatta kun koko vatsa heiluu 😀 Viime viikon neuvola käynnillä todettiin vielä, että vauvan pää ei ole kiinnittynyt lantiooni eli synnytys tuskin on siis vielä käsillä, tosin kaikki on aina mahdollista. 

Saliharrastus kulkee edelleen mukana (onneksi miehen vaatekaapista löytyy vielä vatsan peittävää päälle pantavaa :D) ja hyvänä vasta painona olen myös nukkunut todella paljon, päiväunet on siis melkein päivittäinen harrastus 😉 

-Reetta